Harhauduin töistä tullessani katsomaan mitä kasveja mahtaa paikallinen maatalousliike mainostaa puoleen hintaan ja taas lähti mukaan sievoinen laatikollinen pensaita ja puita. Viikonloppuna niitä sitten istuttelin ja tulipahan sitä taas jokunen kukkasipulikin kevättä silmällä pitäen istutettua... Syksy on siitä otollista aikaa, että kaikki taimet lähtevät liikkeistä puoleen hintaan ja tulee ostettua kasveja, joihin ei muuten raaskisi sijoittaa. Onneksi täällä etelässä on niin leudot syksyt, että istutus onnistuu ongelmitta ja taimet ehtivät juurtua kunnolla ennen talven tuloa.

Kärhöjen kauneutta

Kärhöissä on sitä jotakin! Niiden kauneus on vertaansa vailla ja
nyt on taas kaksi uutta kärhöjä löytänyt paikkansa meidän puutarhassa. Onneksi on vielä lämmintä ja sopivan kosteaa, jotta istutus onnistuu. Violetti alppikärhö ´Pamela Jackman`kiipeilee nyt vuorimännyn toista puolta ja toisella puolella katsojan silmää hivelee keltainen ´Golden tiara´.

Ihana yllätys odotti, kun tämä lilja alkoi avaamaan nuppujaan. Ei ollutkaan tiikerinliljani mihinkään kadonnut

Multasormeen oli tällä viikolla saapuneet kauan odottamani kevätkukkien sipulit. Mukaan lähti punainen ja keltainen keisarinlilja, tulppaaneja, ukkolaukkaa ja kirjopikarililjoja. Varastossa odottelee vielä työkaverin keväällä tuomat helmililjan sipulit niin että istuttamista riittää!

·         Eilen kävin ostamassa kolme vaaleanpunaista pensashanhikkia ´Lovely pink`.Istutan ne ylärinteeseen alppiruusujen taakse. Alppiruusut kukkivat jo kesäkuussa ja sitten loppukesästä alkavat seuraavat vaaleanpunaiset kukinnot, kun hanhikit alkavat kukkimaan.

·         Sain myös viimein kiskottua ajotien varren vuorenkilvet irti ja käännettyä maan uusia istutuksia varten. Suunnittelin siihen ensin liljapenkkiä, mutta tulin toisiin ajatuksiin, kun tutkiskelin liljasipulien hintoja ja ajattelin, että kasvatan liljat itse siemenestä, kunnes luin netistä, että menee 5-7 vuotta ennenkuin siemenestä on kasvanut kukkiva lilja... No, pistin kuitenkin siemenet penkkiin ja ehkäpä viiden vuoden päästä odotus palkitaan! Varjoliljoja tahtoisin eniten ja kasvaa isän avokin kesämökillä, joten olen tehnyt tilauksen sipuleista.

·          

·         Olen nyt tutkiskellut kaikkien pihan kukkieni siementämistä ja keräillyt talteen potentiaaliset siemenet. Kosmoskukka on ollut kiitollisin siementäjä ja niitä on jo kertynyt puoli pilttipurkillista. Myös sormustinkukan siemenet on helppo kerätä ja ripotella sitten haluttuun paikkaan. Äitini pihalta löytyi erikoisia siemenkotia, joita myös hamstrasin,vaikkei olekaan mitään tietoa mille kukalle ne kuuluvat. Ne ovat vielä ihan vihreitä, joten en uskalla alkaa availemaan, ettei siemenet mene pilalle. 

·          

·         Netistä löytyy aivan uskottomia ohjeita siemenkasvatuksesta kylmäkäsittelyineen! Eräs kukkakasvattaja kertoi, että kasvattaa liljat siemenet pitämällä niitä vuorotellen 3 kuukautta lämpimässä ja sitten 3 kuukautta kylmässä useamman vuoden ajan.Se kuulemma jouduttaa sitä 5-7 vuoden kasvuprosessia. Huh, huh! Ei ole mun juttuni. Jos ei siemeniä voi heittää maahan heti keväällä tai mieluiten jo syksyllä niiden kypsyttyä, niin sitten saa olla.

Pikkutalvio alkoi kukkimaan heinäkuun lopulla

Lyhtykoiso valloittaa maailmaa

Istutin kaksi lyhtykoisoa viime syksynä ja nyt se on jo kiitettävästi vallannut etupihan kukkapenkkiä. Kurkistelin lehtien alle ja huomasin, että pikkuisia lyhtyjä on kehittymässä valtavasti! Niistä saanee jonkin kauniin syksyisen kranssisomisteen sitten syksymmällä.

Pähkäilen ja pähkäilen mitä ihmettä tekisin tälle rinteen ongelmakohdalle. Rinne on kalliota ja päällä on korkeintaan 30 cm multaa. Takaosassa kasvaa kieloja ja sinivuokkoja ja etualalle on istutettu kolme alppiruusua. Lisäksi aikaisemmat asukkaat ovat istuttaneet  linnunhernettä rinteeseen, joka kyllä kukkii tosi kauniisti alkukesästä, mutta seassa kasvaa rikkaruohoa ja heinää tuhkatiheään.

Ja toinen kovaa kättä kaipaava kohta on tämä vuorenkilpirykelmä pihaantulotien varressa. Inhokkini vuorenkilvet ovat jälleen poisrevittävien kasvien listalla. Näitä rumiluksia löytyy edelleen pihaltamme yllin kyllin, vaikkakin aion kaikki järjestelmällisesti poistaa. Tarkoitus olisi laittaa tähän varjoliljapenkki ja vuorimännyn runkoa pitkin jokin kärhö kiipeilemään.

Kellokatkero

Isäni ja hänen avopuolisonsa Helsingistä kävivät tänään vieraisilla ja toivat tuliaisina kellokatkeron (gentiana pneumonanthe). Kasvia ei enää esiinny Suomessa luonnonvaraisia, mutta vielä 1900-luvun alussa sitä tavattiin Laatokan Karjalassa. Olen pienestä tytöstä asti rakastanut kellokukkia ja erityisesti kissankellot olivat suosikkini. Kellokatkero muistuttaa kelloiltaan kissankelloa, vaikkakin kellon terälehdet ovat ikäänkuin auki leikatut. Nyt ei muuta kuin istuttamaan!

Kuvapäivityksiä

Syysleimu

Alpi

keltapäivänlilja

Valkoinen ruusu tekee uusia nuppuja jatkuvasti

Uusimpia hankintoja viinikärhö ´Madame Julia Correvon´

Jalokärhöt ´Jackmannii´

Punakonnanyrtti

Kultahumala kaariporttiin kiipeämässä

Ruusumalva. Tätä kasvia isomamma kutsuu myös Tokruusuksi. Todella herkkä ja kaunis kukkanen.

Tuoksuvattu, leviää aivan vallattomasti

Valkoinen harjaneilikka

Syyshortensian kukintaa vielä odotellaan

Kävin öisen ukkosen jäljiltä tarkestelemassa puutarhan tuhoja, mutta hienosti olivat kaikki kukat sateen ja riepottelun kestäneet.

Lehtikomposti pihan nurkkaan

Mies nikkaroi pyynnöstäni oikean kunnon kierrätyskompostin pyynnöstäni viikonloppuna. Rakennusmateriaaliaksi käytettiin kaikki vanhat puulavat, joita vanhasta puukatoksesta löytyi lojumasta. Toiveissa olisi ihan oikea Biolanin kompostori, johon voisi talousjätteenkin laittaa multaa tuottamaan, mutta toistaiseksi on vielä tie noussut pystyyn hintaa katsellessani. Nyt siis mennään vielä tavallisella lehtikompostilla.

Kadonneet kaunokaiset

Kadonnut kaunotar, malvikki

Jaloritarinkannukset, jotka myös hävisivät

Tätä menetystä suren eniten, tiikerinlilja

Kukkapenkkien perennat ovat suurimmalta osin lähtöisin miehen suvun puolelta: mieheni mammalta ja mieheni tädiltä. Heiltä on saatu kestäviä perinneperennoja ja itse olen tehnyt hankintoja kirpparilta tai taimimyymälöistä. Huomasin viimevuotisia valokuvia katsellessani, että esimerkiksi jaloritarinkannus, malvikki ja tiikerinlilja ovat hävinneet. Harmi, sillä ne kaikki ovat todella kauniita kukkia.

Akileijan siemeniä

Jaloakileijan siemeniä

Keräsin jo jaloakileijan siemenet, jotta saisin muihinkin penkkeihin noita kaunokaisia, mutta sitten luin, että ne pitäisi kerätä vasta, kun ovat ihan kuivia ja helisevät palon sisällä. Harmitti hoppuilu, mutta kas kummaa, tänä aamuna ruukkuun kerätyt palot olivatkin kuivuneet ja siemenet helisivät hienosti palkojen sisällä! Vahinkoa ei siis ollutkaan tapahtunut ja nyt vain siemeniä ripottelemaan.

Valkoinen ruusu

ruusu

Pistäydyin eilen K-Raudan taimipuolella töistä kotiin tullessani ja ostin muutaman parin perennoja: Isokaunosilmiä, alppiastereita ja japaninjaloangervoja. Lisäksi ostin tarjouksesta koivuangervoja neljä kappaletta kympillä ja pitkään harkittuani neilikkaruusun. Ruusuihin olen kyllä mieltynyt, mutta aina on arveluttanut ovatko ne liian vaativia kasvatettavia. No, ensimmäinen on nyt yrityksessä ja jos onnistun, niin takuulla lisääntyvät ruusut tässä pihassa!

Muoks 29.7.12! Nyt selvisikin, ettei kyseessä olekaan neilikkaruusu, kun isän avopuoliso näki ruusun. Hän totesi, ettei ruusu ole ollenkaan neilikkaruusun näköinenkään eli minä vielä aloittelevana puutarhurin uskoin vain taimilavan nimilappuja ja nyt on pihassa mikä lie matalakasvuinen jaloruusu, jonka nimestä ja suvusta ei ole mitään tietoa. Hiukan harmittaa, kun halusin saada varmasti talvesta selviävän ja kestävän ruusun. Täytyy nyt alkaa selvittää, mikä ruusu on kyseessä ja kuinka sitä hoidetaan. 

Kohti unelmieni puutarhaa

Asumme toista kesää 70-luvun lopulla rakennetussa omakotitalossa, jonka piha on varmaankin ollut todella upea silloin aikoinaan, mutta jossain vaiheessa piha on jäänyt hoitamatta ja ainoina kukkaistuksia olivat joka paikkaan istutetut vuorenkilvet. Vuorenkilvet eivät todellakaan ole suosikki perennojani ja ensimmäinen työ onkin ollut niiden raivaaminen pois monipuolisempien perennapenkkien alta. Unelmissa siintelee lähes viidakkomainen puutarha, jonka keskellä mutkittelee laattakivipolkuja ja klematis-köynnökset kiemurtelevat kaariporteissa. Siihen lienee vielä pitkä aika, mutta yritys on kova. Blogin avulla voi seurata projektin edistymistä.