tiistai 31. heinäkuuta 2012

Lyhtykoiso valloittaa maailmaa

Istutin kaksi lyhtykoisoa viime syksynä ja nyt se on jo kiitettävästi vallannut etupihan kukkapenkkiä. Kurkistelin lehtien alle ja huomasin, että pikkuisia lyhtyjä on kehittymässä valtavasti! Niistä saanee jonkin kauniin syksyisen kranssisomisteen sitten syksymmällä.



Pähkäilen ja pähkäilen mitä ihmettä tekisin tälle rinteen ongelmakohdalle. Rinne on kalliota ja päällä on korkeintaan 30 cm multaa. Takaosassa kasvaa kieloja ja sinivuokkoja ja etualalle on istutettu kolme alppiruusua. Lisäksi aikaisemmat asukkaat ovat istuttaneet  linnunhernettä rinteeseen, joka kyllä kukkii tosi kauniisti alkukesästä, mutta seassa kasvaa rikkaruohoa ja heinää tuhkatiheään.




Ja toinen kovaa kättä kaipaava kohta on tämä vuorenkilpirykelmä pihaantulotien varressa. Inhokkini vuorenkilvet ovat jälleen poisrevittävien kasvien listalla. Näitä rumiluksia löytyy edelleen pihaltamme yllin kyllin, vaikkakin aion kaikki järjestelmällisesti poistaa. Tarkoitus olisi laittaa tähän varjoliljapenkki ja vuorimännyn runkoa pitkin jokin kärhö kiipeilemään.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kellokatkero


Isäni ja hänen avopuolisonsa Helsingistä kävivät tänään vieraisilla ja toivat tuliaisina kellokatkeron (gentiana pneumonanthe). Kasvia ei enää esiinny Suomessa luonnonvaraisia, mutta vielä 1900-luvun alussa sitä tavattiin Laatokan Karjalassa. Olen pienestä tytöstä asti rakastanut kellokukkia ja erityisesti kissankellot olivat suosikkini. Kellokatkero muistuttaa kelloiltaan kissankelloa, vaikkakin kellon terälehdet ovat ikäänkuin auki leikatut. Nyt ei muuta kuin istuttamaan!

Kuvapäivityksiä

Syysleimu
Alpi

keltapäivänlilja

Valkoinen ruusu tekee uusia nuppuja jatkuvasti

Uusimpia hankintoja viinikärhö ´Madame Julia Correvon´

Jalokärhöt ´Jackmannii´

Punakonnanyrtti

Kultahumala kaariporttiin kiipeämässä

Ruusumalva. Tätä kasvia isomamma kutsuu myös Tokruusuksi. Todella herkkä ja kaunis kukkanen.


Tuoksuvattu, leviää aivan vallattomasti

Valkoinen harjaneilikka

Syyshortensian kukintaa vielä odotellaan
Kävin öisen ukkosen jäljiltä tarkestelemassa puutarhan tuhoja, mutta hienosti olivat kaikki kukat sateen ja riepottelun kestäneet.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Lehtikomposti pihan nurkkaan

Mies nikkaroi pyynnöstäni oikean kunnon kierrätyskompostin pyynnöstäni viikonloppuna. Rakennusmateriaaliaksi käytettiin kaikki vanhat puulavat, joita vanhasta puukatoksesta löytyi lojumasta. Toiveissa olisi ihan oikea Biolanin kompostori, johon voisi talousjätteenkin laittaa multaa tuottamaan, mutta toistaiseksi on vielä tie noussut pystyyn hintaa katsellessani. Nyt siis mennään vielä tavallisella lehtikompostilla.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kadonneet kaunokaiset

Kadonnut kaunotar, malvikki

Jaloritarinkannukset, jotka myös hävisivät

Tätä menetystä suren eniten, tiikerinlilja
Kukkapenkkien perennat ovat suurimmalta osin lähtöisin miehen suvun puolelta: mieheni mammalta ja mieheni tädiltä. Heiltä on saatu kestäviä perinneperennoja ja itse olen tehnyt hankintoja kirpparilta tai taimimyymälöistä. Huomasin viimevuotisia valokuvia katsellessani, että esimerkiksi jaloritarinkannus, malvikki ja tiikerinlilja ovat hävinneet. Harmi, sillä ne kaikki ovat todella kauniita kukkia.

Akileijan siemeniä

Jaloakileijan siemeniä

Keräsin jo jaloakileijan siemenet, jotta saisin muihinkin penkkeihin noita kaunokaisia, mutta sitten luin, että ne pitäisi kerätä vasta, kun ovat ihan kuivia ja helisevät palon sisällä. Harmitti hoppuilu, mutta kas kummaa, tänä aamuna ruukkuun kerätyt palot olivatkin kuivuneet ja siemenet helisivät hienosti palkojen sisällä! Vahinkoa ei siis ollutkaan tapahtunut ja nyt vain siemeniä ripottelemaan.

Valkoinen ruusu


ruusu

Pistäydyin eilen K-Raudan taimipuolella töistä kotiin tullessani ja ostin muutaman parin perennoja: Isokaunosilmiä, alppiastereita ja japaninjaloangervoja. Lisäksi ostin tarjouksesta koivuangervoja neljä kappaletta kympillä ja pitkään harkittuani neilikkaruusun. Ruusuihin olen kyllä mieltynyt, mutta aina on arveluttanut ovatko ne liian vaativia kasvatettavia. No, ensimmäinen on nyt yrityksessä ja jos onnistun, niin takuulla lisääntyvät ruusut tässä pihassa!

Muoks 29.7.12! Nyt selvisikin, ettei kyseessä olekaan neilikkaruusu, kun isän avopuoliso näki ruusun. Hän totesi, ettei ruusu ole ollenkaan neilikkaruusun näköinenkään eli minä vielä aloittelevana puutarhurin uskoin vain taimilavan nimilappuja ja nyt on pihassa mikä lie matalakasvuinen jaloruusu, jonka nimestä ja suvusta ei ole mitään tietoa. Hiukan harmittaa, kun halusin saada varmasti talvesta selviävän ja kestävän ruusun. Täytyy nyt alkaa selvittää, mikä ruusu on kyseessä ja kuinka sitä hoidetaan. 

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kohti unelmieni puutarhaa

Asumme toista kesää 70-luvun lopulla rakennetussa omakotitalossa, jonka piha on varmaankin ollut todella upea silloin aikoinaan, mutta jossain vaiheessa piha on jäänyt hoitamatta ja ainoina kukkaistuksia olivat joka paikkaan istutetut vuorenkilvet. Vuorenkilvet eivät todellakaan ole suosikki perennojani ja ensimmäinen työ onkin ollut niiden raivaaminen pois monipuolisempien perennapenkkien alta. Unelmissa siintelee lähes viidakkomainen puutarha, jonka keskellä mutkittelee laattakivipolkuja ja klematis-köynnökset kiemurtelevat kaariporteissa. Siihen lienee vielä pitkä aika, mutta yritys on kova. Blogin avulla voi seurata projektin edistymistä.